I travelled the world and the seven seas

Palasin toki Kiinasta jo aikaa sitten, ihan ajallaan ja ehjinä päästiin suloiseen Suomeen. Mitä nyt yksi porukasta kärsi ruokamyrkytyksestä paluumatkalla (ei oikeesti ollu kivaa). Rankka reissu, mutta en mä mitään aurinkolomaa odottanutkaan. En kyllä viiden, kuuden tunnin yöuniakaan, mutta sellasta sattuu. Kierrettiin siis kamalalla kiireellä mitä omituisimpia museoita (nuudelimuseo u r my number one) ja tietysti Kielletyt kaupungit ja Kiinan muurit. Tunsin itteni ehkä ekaa kertaa elämässäni oikeesti turistiksi puskiessani siellä ihmismassojen läpi parin hassun temppelin takia. Niitä temppeleitä tulikin sitten nähtyä hiukka useampi yli tarpeen.

Kiinan muurilla

No ei, enpä tosiaan ollu koskaan tullu aatelleeks, että joskus vielä viilettäisin Kiinan muurilla. Näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki tuntuu kovin kaukaiselta ja epätodelliselta; lennettiinkö me tosiaan about 10h suuntaansa, maapallon toiselle puolelle, majoituttiin perheisiin ja syötiin ruokia, joita oli parempi vaan pistää poskeensa kyselemättä sen enempää? Kaikki tapahtu niin nopeasti. Ja silti aika siellä oli unohtumatonta ja ainutlaatuista. Ehkä mä en vaan ole vieläkään palautunut koko matkasta.

Kuntokuuri vatsalle: lähes kaikki ruoka oli outoa, jopa nuudelit.

Kielletty kaupunki ja joku niistä miljoonista temppeleistä siellä.

Populaa siellä oli koko ajan ja joka paikassa, hyvä kun vessaan pääsi omaan koppiinsa. Paikalliset eivät peitelleet uteliaisuuttaan, joten tattadaa, ollaan varmaan kahdessasadassakolmessakymmenessä randomissa perhealbumissa tän jälkeen. Kinkit siis kuvasivat meitä kameroillaan ihan kadulla ohi kulkiessa.Vaikka mitä ne mua kummasteli, blondejahan ne palvoi. Ymmärrän nyt, miksi oppilailla riittää tarmoa panostaa opiskeluun; niiden luonteeseen kuuluu uteliaisuus.
Ihmiset oli silti superhyper ystävällisiä, vieraanvaraisuudesta 10+!

Sitten iski karu totuus ja paluu kouluun, koeviikko tässä polttaa jalkojen alla. Olisin halunnut heittää tähän jonkun kiinankielisen fraasin mutta pukinparta sentään, en mä enää mitään muista. Ni hao, päivää täällä toivottelen keskellä yötä.