Kaukana, tuolla jossain

Ajatukset ovat tahmaisia. Ne kiertävät loputonta kehää, eivät koskaan pääse ulos. Yritän saada ne liikkeelle väkipakoin. Ensin tuupin lempeästi, houkuttelen niitä nameilla. Roikun kiinni lahkeessa ja maanittelen.

Jos ei hyvällä.

Tarraudun ja riuhdon, mikesivät ne jo liiku. Turhaudun ja lopulta hirtän ne köyden päähän ja raahaan perässäni. Taakka käy liian raskaaksi, en jaksa enää hangoitella vastaan. Lopulta lyyhistyn itkuisena maahan, vereeni tahriintunut köysi heikoissa käsissäni.

Avaan solmun, päästän ne vapaaksi. Luulen luovuttaneeni, olenkin viisastunut. Ne kasvattavat siivet ja kohoavat kepeinä siniselle syystaivaalle. Kohti etelää.

Eivät ne olleetkaan koskaan minun.