Iloitsin taas liian aikaisin. Ei elämä koskaan ole tyhjä, ei minun elämäni. Tyhjä paikka tarkoittaa paikkaa, joka tulee täyttää. Tahraton sivu kalenterissa huutaa kokevansa vääryyttä. Useimmiten se on valtti, joskus haitta.
Voisiko edessäni kerrankin olla vain tabula rasa, valkoinen kangas, jolle ei tarvitsisi läträtä yhtään mitään. Voisi vain hengittää ja laskea tähtiä taivaalla. Yksi, kaksi, kahdeksantuhattakolme. Kohta ei edes tähtitaivas näy, aurinko valtaa alaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi!