Hei ja ihanaista kiirastorstaita kaikille! Tämäpäs on oikein mukiinmenevä torstai. Epätavallinen, muttei mitenkään erikoinen torstai. Sellasia päivät nykyään lähinnä on. Ei tavallisia, koska mikä nyt olis enää tavallista? Lukio loppu jo useampi viikko sitten, mutten ole vieläkään onnistunu löytämään uutta arkea. Tai ehkä se uusi arki on just tätä: mikään ei mene suunnitelmien mukaan, ja jokainen päivä on yllätys. Itse asiassa en jaksa enää suunnitella mitään, koska kaikki menee kuitenki aivan päinvastoin. Mutta hei, asiat järjestyy kuitenki ja illalla oon aina jossain peiton alla pää tyynyssä, suljen silmäni odottaen innolla seuraavana aamun ihmettä.
Syön tässä ruokaa, kirjoitan blogiin, luen Ukrainan sekavista tsydeemeistä samaan aikaan ja kattelen suu auki lämpömittaria. Koko ajan se kiipeää vaan ylemmäs ja ylemmäs. Hyvä näin, suunta on oikea! Oho, orava loikki keittiönikkunan ohi.
Viikonloppu venyi vähän tuolla Helsingin seudulla kyläillessä. Aaaaaaah Helsinki. On se vaan hieno kaupunki. Ihan sama kuinka paljon nyrjähtänyttä nilkkaa särkee, niitä katuja jaksaa tallata. Tiedän, ettei Helsinki ole mitenkään suuri kaupunki verrattuna johonkin Lontooseen, mutta voi sitä onnea, kun minä täältä kotikolostani rymyän Esplanadin puistoon huomaamaan, että Suomessa oikeesti asuu paljon erilaisia ihmisiä. Sitä helpotuksen määrää.
Taas se orava juoksee siellä.
Pitää kiiruhtaa töihin, pitäkää hauska pääsiäinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi!