Ei huolen häivää

Jes ihanaa, elossa ollaan! Ensimmäinen kesätyöpäivä onnellisesti takana, kuukauden päivät vielä jäljellä. Onni oli päästä päiväkotiin töihin, aika kuluu oikein mukavasti, kun tylsiä hetkiä ei ehdi mahtua mihinkään väliin. Plussana se, että kaikki on ihan kesäfiiliksillä, eikä kaikkea jaksa ottaa niin vakavasti.
  Kaikkein parasta oli kuitenkin se tunne, kun tulin kotiin ja heitin sukat ja kengät pois jalasta, lösähdin keittiön pöydän ääreen ja ajattelin ääneen; ei oo läksyjä! Hyvin, hyvin hämmentävää. Mitähän sitä töiden jälkeen pitäis tehdä? Syödä. Löhötä soffalla. Kirjoittaa blogiin. NAUTTIA paahtavan kuumasta ja hikisestä kesästä. Intianikesäähän se meidän Nastolan "sääprofeetta" ennusteli, on kuulemma ennenkin osunut oikeaan. Harmi, mulle olisi kelvannut ihan yhtä hyvin maagiset kesäsateet ja ukkoset, vaikka tuskin niiltäkään välttyy.

Pitkin päivää on päähän räsikähdellyt ihanan iloisia ja kesäisiä ajatuksia ja fiiliksiä. Kyllä kesä 

vaan on niin jeeeees. Timonkin sen tietää.

Kävi tosiaan mielessä, että niihin YO-kokeisiin vois lukea. Mutta hus hus koulu, ei nyt sentään vielä.

HAKUNA MATATA dear fellows!