Adios

Keskiviikkona iltapäivällä jätin hyvästit nyt jo entisille työkavereille ja näkemisiin työelämälle. Olinkin jo kaivannut paluuta yksinkertaiseen opiskelijan statukseen. Tein töitä säälittävällä kunnan kesätyöläisen palkalla, mutta kokemuksesta jäi käteen paljon muutakin kuin vain sitä fyrkkaa. Opo, vanhemmat ym aikuiset ovat puhuneet paljon työelämästä ja työnteosta, mutta tämä kuukauden mittainen työjakso avarsi mieltäni paljon enemmän kuin kaikki elämäni tet-jaksot, taksvärkit ja lapsenvahtikeikat yhteensä. Opin työtätekevän aikuisen arjesta yhtä sun toista:

Ruokahuolto kusee. Joka ilta pitää keksiä, mitä kaapista löytyisi töihin vietäväksi. Ja aina se on mikrolämmitettyä, joten hyvästit tuoreudelle ja gourmeelle. Kiireisimpinä aamuina voi turvautua saarioisen roiskeläppään tai lihapiirakkaan. Tuli ikävä kouluruokaa.

Huokailu on hyvin todennäköistä ja yleistä. Itse huokaisin useamman kerran kotimatkalle lähdettyäni. Hengitin keuhkot tyhjiksi ja päästin samalla hiljaisen huokauksen. Ei onneksi jokapäiväistä.

Kahvipöytä on kuin wikipedia. Ehtymätön tiedonlähde, mutta hiukan epäluotettava, sillä siellä on vain sana sanaa vastaan. Siellä opin uusia asioita niin yläasteen opettajistani, kuin edellisen illan tv-ohjelmistakin.

Juokse, palkka, juokse! Kaikki on kivaa, ainakin lyhyellä tähtäimellä, koska kaikesta saa palkkaa. Luet satua lapselle, palkka juoksee. Syöt pullaa kahvitauolla, palkka juoksee. Istut pöntöllä - palkka juoksee edelleen!!

Jos niukasta palkasta syntynyttä karvasta makua suussa jätetään huomiotta, ekasta oikeasta kesätyöstä jäi oikein lämmin fiilis (tai tukahduttavan kuuma, jos lämpömittaria katsottiin). Ihmiset olivat kaikki mukavia ja reiluja, lasten kanssa oli kiva työskennellä. Silti tuon kesäkuun hyviin puoliin lukeutui se, että ainakaan lastentarhanopettajaksi en aio hakea. Henkilökohtaisesti en vain jaksaisi sitä tuskin vuotta enempää. Tarhatädit ja lastenhoitajat tekevät kuitenkin tärkeää työtä, sillä onhan totta että lapsissa on meidän tulevaisuutemme. On heistä kiinni, saanko minä aikanani eläkettä.

Oman kutsumusammattini metsästys siis jatkuu edelleen. Täydellistä saalista odotellessa jatkan nukkumista, syömistä, datailua ja banaanijogurttien jäädyttämistä jäätelöiksi.