Praise every morning, God's recreation of the new day

Aivan ihanat neljä päivää meren rannalla. Pitkästä aikaa ole tuntenut samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin siellä. Lyhyenä yhteenvetona naurettiin vedet silmissä, juteltiin pitkälle ammuyöhön, hiivittiin päivisin johonkin nurkkaan nukkumaan univelkoja kenenkään huomaamatta, saunaan vaatteet päällä, lumisotaan nilkat jäässä. Käsi kädessä uskomista. Ei ollut vain minä ja sitten sinä, oli ensin minä ja sitten niin minäkin.

Hetkeksi unohtui aika; tunnit ja päivät olivat vain hetkiä, joissa ollaan. Ei ollut mennyttä eikä tulevaa, oli vain tämä hetki. Olen useasti sanonut, että olisin onnellisimmillani ilman aikaa. Ei tarvitsisi kiirehtiä, ehtiä tai olla ajoissa. Voisi vain olla, mennä ja tulla. Ei se tarkoittaisi laiskottelua ja saamattomuutta, se olisi aitoutta ja kokonaisuutta, todellista. Voisi juosta, kunnes alkaa väsyttää, voisi syödä, kunnes ei ole enää nälkä.

Näistä kauniista utopistisista ajatuksista takaisin sorvin ääreen, toisin sanoen suklaan ja leffojen. En saanut joululahjaksi yhtäkään kirjaa enkä elokuvaa, sinänsä kummallista. Vaikka onhan minulla niitä jo ihan riittävästi olan takanakin.
 Olin suunnitellut virittäväni läppärin televisioon katsoakseni netistä kaikki ne leffat, jotka joulun alta menivät minulta ohi, mutta velipoika aina yhtä ajattelevana vei läppärin mennessään... Mutta ei haittaa, suklaaähky ja Batman Dark Knight Rises odottaa!

P.S Arvatkaas ken on valittu vuoden 2012 parhaaksi leffaksi so far... ;)

2012 Best to Worst Ranking

Leffoista puheen ollen, ARVATKAA VAAN kestääkö Finnkinon joululahjaliput minulla kauaakaan... Heti kun olen valmis kaivautumaan täältä kolostani ihmisten ilmoilla, aion maksaa takaisin viime syksyn aivan säälittävän leffakauden, jolloin ehdin jo unohtaa Finnkinon poppareiden tuoksun ja sen penkkien punaisuuden.

P.P.S Lahjakääreestä löytyi Cat Stevensin  kokoelmalevy, otsikko kappaleesta Morning has broken. Kaunis, kaunis laulu <3