jul

Mun ensimmäinen joulu ilman joulua.

Tiedetään, muslimit ei vietä joulua. Joulu on kristittyjen juhla, jossa juhlitaan Jeesuksen syntymää blaa blaa. Jeesus on minullekin tärkeä profeetta, mutta ei niin tärkeä, että hänen syntymäpäivänsä olisi  vuoden kohokohta.

Olen kuitenkin siinä tapauksessa onnekas, että minulla on juuret sekä kristinuskossa, että islamissa. Äiti on siis suomalainen, isä kurdi. Äiti on käynyt koko lapsuutensa jouluina jä pääsiäisinä kirkoissa, se on kastettu ja sillä on kummit, rippikoulukin on käyty. Siksi äitille on ollut tärkeää, että me vietetään perhejoulua. Ei meidän niin sanotussa ydinperheessä enää kukaan ole kristitty, mutta mummo oli, ja ukki on edelleen. Joten mä oikeutan joulun viettoni sillä, että koska ukkini tahtoo viettää joulua perheensä kanssa, ei me voida sitä hylätä. Eikä meidän pitäisikään. Joulu nyt ei nykyisessä merkityksessään edes ole niinkään uskonnollinen juhla, enemmänkin perhejuhla. Tai siten minä olen aina halunnut nähdä sen.

Ensi joulu tulee kuitenkin olemaan mun ensimmäinen joulu ilman joulua. Suomen islamijärjestöt järjestää leirin joululoman ekalle viikolle, ja arvatkaa vaan ottaako ne huomioon, että joku saattaisi viettää joulua niinä päivinä... Ihan ymmärrettävää of course. Tultiin äitin kanssa kuitenkin siihen tulokseen, että koska joulu nyt ei sinänsä symboloi meille juuri mitään, niin mulle pistetään lahjoja ja lanttulaatikkoa säilöön, kunnes tulen sieltä leiriltä. Hou hou hou, pukki saa lähteä vetämään minulle uusintakierrosta tapaninpäivän jälkeen.

Eihän tämän mikään uutinen pitäisi olla. Kuinka monta onkaan heitä, jotka lähtevät jouluksi Thaimaahan joko ikimuistoisen joulun perässä tai sitä pakoon. Kuitenkin nyt kun kaverit hehkuttaa missä vaiheessa joulukoristeluaan/-siivoustaan milloinkin ovat, kenelle on jo ostettu lahjat ja kenelle ei meinaa keksiä millään mitään, minusta tuntuu, että jään jostain paitsi. Joo, pitäisihän mun olla jo tottunut siihen, että kun muut lähtevät kirkkoon, minut lähetetään joko oudolle erityisopettjalle tai nuhjuiseen kirjastoon. Ei onneksi enää lukiossa, täällä saa jopa päättää omasta elämästään, edes joiltain osin.

Reilu vuosi sitten mielipiteeni oli se, että kaikki jouluevankeliumit, virret ja muut kristilliset viittaukset tulisi jättää pois koulujen joulujuhlista. Jäljelle saisi jäädä vain joulupukki tonttuineen, lisäksi pari hassua poroa. Respektit valistavalle uskonnonopettajalleni, joka muistutti, että maassa maan tavalla. Joulu kuuluu olennaisesti Suomen historiaan ja kulttuuriin, ei sitä voi ottaa pois. Jouluhan on ihanaa aikaa; kaduilla kuuluu sydäntälämmittäviä sävelmiä kylmässäkin viimassa, kahvilat ovat pullollaan joulun leivoksia, ja ihmiset halailevat toisiaan toivottaen lämmintä joulua. Parhaimmillaan joulu on läheisten kanssa yhdessäoloa, toiselle antamista ja kylläistä oloa ruokapöydässä.

Ja tieysti Tonttu Toljanteria ja Fazerin sinistä.

Vaan ei tänä jouluna.