Vain pari päivää lähtöön, auringon lämpöön. Vielä on kuitenkin aivan liian aikaista pakata, vaikka pientä matkahumua onkin jo ilmassa.
Kuka muka määräsi soveliaan ajankohdan pakkaamiselle? Miksei kuukauden matkalle saisi valmistautua jo viikkoja ennen lähtöä? Aivan, tosiaan. Kirjoitin itse omat sääntöni. Hoen tätä varmaan koko ajan, mutta voiko ihminen rakastaa mitään enemmän, kuin kadonneen valkoisen sukan metsästystä tuntia ennen lähtöä?
Tänään on myös ramadanin ensimmäinen päivä - ei siis ruokaa eikä juomaa ennen auringonlaskua. Enkä minä tässä ole ainoa, joka koettelee kärsivällisyyttään, sillä pussillinen tuoreita mansikoita ja herneitä odottavat minua kaapissa. Saa nähdä kumpi sortuu ensin.
Tuijottelin tässä juuri matkalaukkuani kauhun vallassa. Jestas kun se on pieni. Mitä mahtoikaan liikkua päässäni tuota tulitikkurasiaa ostaessani? Toisaalta, minimalismi on aika kova sana nykyään. Eiköhän tästä hengissä selvitä, vaikka niitä farkkuja olisikin mukana vain yksi pari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi!