Odottavan aika on

Vain pari päivää lähtöön, auringon lämpöön. Vielä on kuitenkin aivan liian aikaista pakata, vaikka pientä matkahumua onkin jo ilmassa.
Kuka muka määräsi soveliaan ajankohdan pakkaamiselle? Miksei kuukauden matkalle saisi valmistautua jo viikkoja ennen lähtöä? Aivan, tosiaan. Kirjoitin itse omat sääntöni. Hoen tätä varmaan koko ajan, mutta voiko ihminen rakastaa mitään enemmän, kuin kadonneen valkoisen sukan metsästystä tuntia ennen lähtöä?

Tänään on myös ramadanin ensimmäinen päivä - ei siis ruokaa eikä juomaa ennen auringonlaskua. Enkä minä tässä ole ainoa, joka koettelee kärsivällisyyttään, sillä pussillinen tuoreita mansikoita ja herneitä odottavat minua kaapissa. Saa nähdä kumpi sortuu ensin.

Tuijottelin tässä juuri matkalaukkuani kauhun vallassa. Jestas kun se on pieni. Mitä mahtoikaan liikkua päässäni tuota tulitikkurasiaa ostaessani? Toisaalta, minimalismi on aika kova sana nykyään. Eiköhän tästä hengissä selvitä, vaikka niitä farkkuja olisikin mukana vain yksi pari.

When it rain and rains

Maailmassa on monenlaisia ihmisiä. On ruskeasilmäisiä ja sinisilmäisiä, jotkut rakastavat suklaata, jotkut kinuskia. Moni pitää auringosta ja helteestä, ja lähes yhtä moni nauttii sateesta, mieluiten kunnon ukkosella höystettynä. Mitä kertoo ihmisestä se, että pitää märästä, kylmästä ja äänekkäästä?

Itse kuulun Sademies-klubiin. Nautin kalmankylmistä taivaan kyynelistä kasvoillani, kyyristelen mielihyvää hykerrellen violetin sateenvarjoni alla. Tuijotan hypnoottisesti toistuvaa liikerataa, kun jokainen pisara putoaa pitkän matkan taivaista takapihan nurmikolle yksilönä, muttei yksin.

Ei ihme, että sade yhdistetään suruun. Sadesäällä tuntuu, kuin maailma itkisi puolestani ja huuhtoisi koko ihmiskunnan sydänsurut samaan valtamereen. Sade on silti myös iloa, sillä se puhdistaa, ja antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Lämmin ja lempeä kesäsade on nätti, raivokas loppusyksyn myrsky tyrmäävän kaunis.

Kun alkukeväästä kuulin huhun, että edessä olisi hellekesä, ahdistuin. Kuka puhdistaisi minut kuonasta, jota olin kerännyt sisääni koko talven? Kuka kietoisi minut vedenkestävään hiljaisuuteen rauhoittumaan elämäni muutosten keskellä, ellei sade? Turhaan murehdin. Mitä Suomen kesä muka olisi ilman vähän märkää taivasta? Lahti ei ole mikään Fuengirola, onneksi. Vaikken onneen luotakkaan, silti: Mikä onni, että synnyin Suomeen.

Mitä lehmä juo?

Varför måste det vara så svårt att köpa mjölk? -Morfar

Ukki antoi suosiolla tyttärensä tehdä maito-ostokset. Ukkia rasittaa, että maidon ostamiseen pitää käyttää niin paljon kallisarvoisia aivosoluja. Ärsyttää, koska olisi parempaakin ajateltavaa. Miksei voisi olla vain maitoa?  Yksi juo vaaleansinistä, toinen ykköstä, kolmas laktoositonta. On kotimaista maitoa ja maitoa ruotsinmaalta. Värisklaala on laajempi kuin prisma ja tinkiä saa niin laadusta, hinnasta kuin koostakin. Mitä lehmä tekee väärin? Ukin ollessa polvenkorkuinen, lehmät tekivät oikein aina, kun tuottivat paljon maitoa. Oli tuoretta maitoa, pilaantunutta maitoa ja äidinmaitoa. Samaa voimajuomaa se edelleen on, erona vain, että ennen kaikki maito oli valkoista.

C Lotta

Kehityksen suunta on eteenpäin, kukapa sen kulkua joutaisi vastustamaan. Elintarvikkeet lisääntyvät ja jakautuvat kaupan hyllyllä vikkelämmin kuin sukkulamadot, mutta maailmankaikkeuden tasapainon vuoksi monet muut asiat vähenevät. Pohdin toisinaan sitä, kuinka meidänkin suku vähenee. Minulla on viisi tätiä, mahdollisilla lapsillani tulee olemaan yksi. Sukupuuni on kuin suomalainen ruokapyramidi - kärjellään seisova kolmio.

Pitäisikö huolestua ja polskia vastavirtaan vai antaa olla? Siinäpä ikuisuuden mittainen kysymys.

Koska suklaa vapauttaa endrofiineja

Hola!
Meikä likka on niin lomalla kuin vaan osaa. Armoton auringonpaiste on pidentänyt välimatkaani kouluun, arkeen, pieleen menneeseen pääsykokeeseen, pelottavaan tulevaisuuteen ja muuhun harmaansävyiseen. On ollut hassua huomata, kuinka suuri ero on lomalla ja lomalla. Kouluhan loppui jo aikapäiviä sitten, mutta kesäloma on aina Loma isolla alkukirjaimella. Kesälomalla, joka alkaa aina ja poikkeuksetta suvivirrellä ja kesäkuun päivillä, tylsyys saa uuden merkityksen. Kesällä toimettomuus on nimeltään downshifting. Kaikkina muina vuodenaikoina voidaan puhua ainoastaan laiskuudesta. Kesä antaa tilaa, kesä pakottaa hidastamaan. Ettei vaan tule hiki.

Kuvissa näkyy kesän 2014 Masterchef-tasoisen hittiduon aikaansaannokset. Rocky Road oli yllättävän helppo ja naurettavan hauska herkku. Suklaaseen voi lisätä mitä ikinä halajaa! Hauskinta oli kaupan hyllyjä kierrellessä ristiin rastiin, pohtien laittaako suklaan sekaan riisimuroja vai banaanilastuja. Pantiin sitten molempia, lisäksi vielä missä äxää ja digestive keksejä. Herkkureseptien pitäisi useammin olla tällaisia mielikuvitukselle avoimia, joihin saa ja täytyy kehitellä itse se maailman paras makuyhdistelmä. Eikä edes tarvitse hikoilla uunin hehkuvassa lämmössä, sillä sula suklaa nakataan pakastimeen kovettumaan. Tai oikeastaan jääkaappiin, mutta maailman sokerihiiret yhtyvät varmasti minuun kun sanon, ettei tuon kaloripommin maistamista malta odottaa yön yli. Pakkaseen siis ja mielihyvän tuotto saa alkaa jo parin tunnin sisään.