Lokakuu

Istuttiin eilen mukavan porukan kanssa Arnoldsissa, ja minä tilasin silmät kiiluen Kana BBQ -bagelin. Upotin hampaani onnellisena hamsterina lämpimään bageliin. Kaveri siinä vieresssä facebookkasi puhelimellaan ja ajatteli ääneen: "Lihaton Lokakuu? Merkku, sä oot ilmottautunu tähän!" Joo, jotain muistikuvia se herätteli mielen sopukoissa. "Ei mut... Onks tänää lokakuu??" Juu. Lihaton. You wish.

Tän päivän aikana oon törmänny siihen ainaki lehdessä, radiossa, Facebookissa, Twitterissä... Vieläkö on joku, joka ei ole kuullut Docventuresin liikkeelle panemasta Lihattomasta lokakuusta? Arvatkaas, kuka hippi oli heti juonessa mukana? Minä!

Seiskaluokkalaisena, kun kiinnostukseni maailman epäkohtiin alkoi heräillä, ilmoitin äidille ryhtyväni kasvissyöjäksi, koska lihatuotanto on yleisesti ottaen epäeettistä  ja pyttymäistä.
"Sopii, kokkaat sitte omat sapuskas." Julma äiti. Tomeruus ja kapinahenki lopahti siihen.Tiedätte sitten ketä syyttää, kun maailmasta loppuu juomakelpoinen vesi ja maailma räjähtää hiilidioksidi- ja metaanipäästöistä.

Täysin lihatonta ei tästä lokakuusta tule, suurin osa kehostani koostuu sentään kanasta. Se ei silti tarkoita, etteikö tapojaan voisi muuttaa. Edes himpun verran siihen paljonpuhuttuun parempaan suuntaan. Tämän lokakuun aikana tavoitteenani on pitää muutama kasvispäivä viikossa, kokeilla uusia lihattomia resptejä ja lisätä kasviksia ruokavaliooni. Salainen haaveeni olisi onnistua tekemään soijasta oikeasti maistuvaa ruokaa, ja huijata perheenjäsenetkin syömään sitä. Kala ja kanamuna eivät tipu pois, paitsi tietenkin tonnikala, joka on ylikalastuksen vuoksi uhanalainen laji.
En tee tätä, koska eläimet on söpöjä. Mun sydän ei itke verta, kun mä kuvittelen, kuinka pehmoinen lammas pilkotaan ja kiikutetaan mun lautaselle. Mä olen nähnyt, kun eläimiä teurastetaan, ja vaikka itse toimenpide saa mussa aikaan kylmiä väreitä, on eläinten syöminen mulle ihan okei. Lihassa on paljon tärkeitä ravintoaineita, ja se on varsin kätevä proteiinin lähde. Olen lihansyöjä myös uskonnollisista syistä; Luoja on luonut karjan meille syötäväksi. Lehmä mussuttaa ruohoa, minä lehmää. Niin minä sen näen. Mutta mittasuhteet, joihin ihmisten lihantuotanto ja -kulutus ovat paisuneet, ovat ihan tolkuttomat. Suomalainen söi viime vuonna 78 kiloa lihaa - ihan järjetöntä. Samalla puolet maailman väestöstä kärvistelee puuroriisillä ja kikherneillä. Huomaatko epäoikeudenmukaisuuden? Vilja, jonka voisi myydä vähäosaisille, syötetään karjalle, jotta rikas ja urpo ihminen saisi syödä sitä yli kohtuuden ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin.


Saarna mikä saarna, tarkoituksenani ei ole saada ihmisiä tuntemaan huonoa omaatuntoa syödessään lihaa. Sitä tässä vain, että kohtuus kaikessa, niin jäätelössä kuin meetvurstissakin. Ihminen pärjää huomattavasti vähemmälläkin.