Plussan puolella

Lämmin jälleennäkeminen sateen kanssa! Innostus huitelee jossain tuolla kattopalkeissa asti, eikä millään malttaisi pysyä takki niskassa tai lapaset hyppysissä, kun taivaalta ripottelee vettä. Tilulilu lei, järki lähti menemään hei.

Kuluva lomaviikko on antanut aikaa löhötä, uppoutua kirjojen maailmaan, ja homehtua olohuoneen sohvalle. Ennen kaikkea olen ehtinyt heittää vesilinnulla koulua ja opiskelua. Ilmottaudun vapaaehtoisena Aleksanterinkadulle saarnaamaan siitä, kuinka lekottelu on ehdottomasti makeampaa eloa kuin kehoa ja sielua kuristava harmaa arki!

Pari päivää oli toki pakko olla kipeänä, ettei vaan tulisi yhtä ainutta poissaoloa tähän lukuvuoteen. Vastustuskykyni on aika vekkuli jätkä; ensimmäinen lomapäivä, ja naps, ei enää elettäkään bakteerien torjumiseksi.
Mutta ah se tunne, kun katselet kelloa pirullinen virne naamallasi. Juokse juokse, tikitä ihan rauhassa, ajattelen. Tänään et minua muserra, tänään et saa minua tuntemaan syyllisyyttä olemassaolostani. Tänään minä kävelen hitaasti, luen elämän kannalta täysin turhaa teinidraamaa ja makaan lattialla, kunnes niska alkaa valittaa ääneen.
 

 

Kuitenkaan olo ei ole kuin tuhatvuotiaalla Ruususella. Koska asenne on ollut nimeltään hällä väliä viime päivinä, olen yrittänyt yllättää itseni tekemällä asioita, jotka nostattavat selkäkarvat pystyyn ja saavat vanhemmat haukomaan henkeään. Tiedättehän, joku ottaa tatuoinnin, toinen kokeilee vapaapudotusta jne. Minä kävin hiihtämässä. Ja todistaakseni, ettei se ollut vain hetkellisen mielenhäiriön aiheuttama erehdys, liu'uin ladulle uudestaan. Ja uudestaan.

 Ja sitten vielä paras juttu... JÄIN HENKIIN!! Hiihto ei ota hengiltä, good to know.

Vielä on viikonlopun mitan verran lomaa jäljellä, otetaan siitä siis kaikki ilo irti. Sunnuntai-iltana sitten matikanläksyjä ja historian ja ranskan ja... Niin, sunnuntai-iltana voi sitten palata takaisin entiseen.