Freesimpää

Pienen suuria ongelmia blogin kanssa, se uusi uljas ulkoasu ei ollutkaan niin helppo värkätä kasaan, kuin mitä ensin luulin. Nyt ollaan kuitenkin himpun verran lähempänä omaa sisäistä visiotani, ei kuitenkaan vielä ihan... Meh, saattepa nähdä että viikon päästä en enää edes muista mikä siinä piti olla vialla.  Silmä tottuu nopsakkaan, rumaan ja kauniiseen. Sad but true.

Kauhee lagimagi ollu päällä viime päivät, koulukirjat huutaa huomiota, mutta en ehdoin tahdoinkaan haluaisi tahria sormiani niihin. Eikä asiaa timppaakaan helpota se, että koulussa on hulabaloo-viikko käynnissä, tahtoo sanoa abien penkkarit ja vanhojen tanssit. Yritä siinä sitten laskea matikkaa ja lukea Suomen autonomiasta, kun abit hoilottaa Piippolan vaaria korvan juuressa. Joo, ei ne meillä kotona rallata, yritin vain sanoa, että ne pilaa opiskelumeiningin. Hyi hyi, häpeäisivät.

Voi sitä hämmennyksen hetkeä, kun viattomana maanantaiaamuna mun aviot keksi yhdistää kaksi varsin tuttua naamaa yhdeksi marjaksi. Ymmärsin nimittäin ett tämä jätkä:

...on yhtä kuin tämä hyypiö:

Kiinnosti kuin kasa sontaa, am i right? Lohduttaa sitä paitsi kauheasti, että osaan nyt tunnistaa Martin Freemanin sen hörökorvista, mutten ole vieläkään tehnyt matikan läksyjä. Life is cruel.