It feels good inside

Hepskeikkaa, koeviikko alkoi ja, surprise surprise, minä tyttö naputtelen läppärillä. Esittelypostausta lupailin, joten nyt seuraa vähän olennaista tietoa minusta.

Ah, tulipas narsistinen olo. Tänään kirjoitetaan vain MINUSTA.

Faktaa on se, että olen syntynyt Suomessa, Lahden lieppeillä (ja täällä hiihtelen edelleen). Isä on kotoisin Turkista, äiti suomalainen. Olen siis tyypillinen kaksijakoinen "puoliksi ja puoliksi" jakautuva ihminen. Vähä aika sitten lakkasin kuitenkin käyttämästä sanoja "puoliksi turkkilainen ja puoliksi suomalainen", koska ymmärsin olevani pikemminkin kaksi kokonaista kuin puolikasta. Kokonainen suomalainen ja kokonainen turkkilainen siis!
Puolikkaista puhutaan siinä vaiheessa, kun on kyse suvusta. Puolet suvusta nimittäin asuu Turkissa, kaukana poissa, ja puolet täällä. Niistä ei liimaamalla kokonaisia, ei sitten millään. Tykkään siksi Turkkiin matkustaa, kerran vuodessa on aika mediaani. Ekologinen minäni saa mukavan kolauksen tuosta jokavuotisesta edestakaisesta ilmalennosta, mutta sen verran olen valmis kärsimään.

Se niistä sukujuurista.

Uskonto on islam, sen nyt varmasti uunokin jo huomasi. Tähän väliin pitää kuitenkin muistuttaa, etten käytä huivia, siis peitä hiuksiani, eli usko ei sillä tavalla näy ulospäin, minkä vuoksi olen myös saanut tähän asti kasvaa kuin kuka tahansa suomalainen. Mutta uskokaa pois, mussa on ihan tarpeeksi outoja puolia jo muutenkin.
Huivista kirjoittelen lisää aivan varmasti vielä.

Ammatti on lukiolainen, ihan semihyvä sellainen. Toinen vuosi jo melkein puolessa välissä, eli uskaltaisin sanoa, että voiton puolella ollaan. Ammatista en kyllä vielä osaa sanoa oikein mitään, mutta ei tunnu siltä, että olisi vielä pakko edes tietää. Kai mä jonkun päähänpiston jossain vaiheessa saan, sitä odotellessa painetaan lukiota eteenpäin ilman mitään selkeetä suuntaa...

Lupailen, että tulen kirjoittamaan ainakin uskonnosta. Sekä faktaa islamista, että omia tuntemuksia. On vähän sellanen fiilis, että haluan näyttää muulle maailmalle, että minäkin olen ihan kuin kuka tahansa 17 vee lukiolainen. Ennakkoluuloja ollaan siis rikkomassa, ei sen kummempaa.
Toivon kuitenkin, ettei tämä mene pelkästään saarnaamiseksi ja siihen, että mä kerron omia outoja ajatuksiani. Kirjoitan nimenomaan lukijoille, joten pyytää saa, jos haluatte tietää minusta/minulta jotakin!

Mä oon oikeesti vieläkin ihan kikseissä siitä, että alotin kirjottaa tätä blogia. Elämässä on taas vähän enemmän sisältöä, kun en ole enää vain jonkun itteni näköisen ihmisen varjo. Usko on niin olennainen osa mua, että nyt mä olen paljon kokonaisempi kuin ennen.

Ja NYT lukemaan sitä englantia, onneksi ei sen hankalampi koe huomenna.