Nyt kääntyi kelkka kesken mäenlaskun.
Rankkaahan se on nousta ylämäkeen, mutta joku päivä kaikki se palkitaan, joku päivä saan laskea tukka hulmuten ja hymyssä suin mäkeä alas. Ensin on kuitenkin kiivettävä korkeammalle.
Aloitin siis uuden blogin, tuntui selkeämmältä näin. Uusi alku, niin sanotusti. Teretulemasta vaan tännekin, se olen edelleen minä, tosin tästä lähin toivottavasti vielä enemmän minä, sillä tämä uusi alku tarjoaa mahdollisuuden avata uusi lokero elämästäni blogille; uskoni.
Pisti miettimään, kun en ole paljoakaan reipastunut blogin pitämisessä, vaikka kirjoittamisesta pidän edelleen. Sitten ymmärsin, että asia, joka oli noussut yhä tärkeämpään asemaan elämässäni, oli juuri se, josta lukijoilleni vaikenin. Vaikea sitä on keksiä mitään kirjoitettavaa, kun karsii pois kaiken, mitä päässä liikkuu sen 24 hoo vuorokaudessa. Kelkankäännössä saan samalla uutta tuulta purjeisiin paitsi itselleni, niin oletan kirjoituksista tulevan myös paljon mielenkiintoisempia, kun nyt päätän poiketa oikein kunnolla normivirrasta. Jep, tämä onkin se salainen sivupuro, josta ei kaikki edes tiedä.
Niin mikä puro? Se, joka kertoo, millaista on elää 17-vuotiaan lukiolaisen elämää muslimina Suomessa. Siitä kertoo tämä puro.
Phuuuuh, vedetääs nyt henkeä. En ole mikään kamala suupaltti, kun on puhe uskosta. Uskonnoista yleensä kyllä, mutta oma henk. koht. usko on aika valonarka vielä. Kuitenkin koulussa olen tämän syksynä jo useamman kerran tullut asia puheeksi, ihan puolituttujenkin kanssa. Kehityksen suunta on eteenpäin, pakko tästä ujoudesta on joskus päästä pois.
Korostan nyt siis, että olen yhä edelleen se sama merkku joka täällä kirjoittelee ensilumesta ja haravoimisesta, jonka sydän jättää lyönnin väliin, kun kuulee Billie Jeanin ensitahdit, joka rakastaa Iron Mania, Hulkia ja Sherlock Holmesia kaikissa sen olomuodoissa, Jack Sparrowsta ja laivoistaan nyt puhumattakaan. Ja joka akitvoituu blogin suhteen aina koeviikon aikaan...
Lopetan tällä kertaa tähän, eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi näin aluksi. Seuraavaksi suunnittelen jonkinlaista esittelypostausta, saa nyt nähdä mihin tämä virta vie.

<3 ! Ihanaa rakas, love u <3!! Saat mun tuen täs 2000000%!!!!!
VastaaPoistaJoskus tuntuu että sinua ei kuunella, ääni jää kaikumaan sisällesi. On mukavaa että ihminen rohkaisee itsensä ja etsii muita tapoja kuuluttamaan ääntään ja luulempa että tämä on se SUN tapa kuuluttaa... Oon ylpee susta my best friend. Ehkä jotkut ottaa susta mallia ja rohkaisee itsensä ja tulee piilostaan ulos (ehkäpä yksi heistö voisin olla minä).
VastaaPoistaTäältäkin tulee tukea 100%
<3 <3 <3 <3
Aww kiitos kauheesti molemmat, just teitä mä tarvitsen :3
VastaaPoista