Hyvä fiilis. Korvaamaton hetki. Tuntuu kuin olisin pitkään jo kahlannut syvissä vesissä. Silmäluomet painoivat, pysyin neljän seinän sisällä vähän enemmän kuin tavallisesti. Pitkän hetken ajan elämä tuntui taakalta, jota oli vain pakko jaksaa kantaa. Elämäkö olisi taakka, kuinka kamalaa.
Radiossa soi Paul Ankan Crazy Love, ja äiti mainitsi ohimennen, kuinka mummoni oli ollut kyseisen lirkuttelijan "jättestor" fani. Niinpä minä kuuntelin sen laulun vielä muutaman kerran ennen kuin astuin matematiikan luokkaan. Hassua, kuinka pienet arjen yksityiskohdat nostavat suuria taakkoja harteilta. Sitä yrittää kerätä voimia sielunsa syvimmistä kolosista, motivoida itseään tulevaisuuden visioilla ja tsempata mieltään suurin sanoin. Loppujen lopuksi kaiken tuon saattaa korvata yksi ainoa laulu. Laulun soidessa nappikuulokkeissani, kuvittelen mummoni kuuntelemassa sitä sähisevistä stereoistaan. Silmät suljettuna, vaaleat hiuksensa täydellisellä permanentilla. Pieni hymy nousee huulilleen. Niin myös minun. Taakka kevenee, selkäni suoristuu. Tästäkin talvesta selvitään kyllä. Paras tapa selvitä ei ole sietää, vaan nauttia. Voisin istua huoneeni lattialla neljän seinän ympäröimänä ja antaa lumen sulaa ulkona. Tai voisin vetää toppavaatteet ylle ja kaivaa
//Hei lukijat! Blogin nimi vaihtui, mutta osoite on edelleen vanha. Pidän tämän osoitteen vielä suunnilleen viikon ajan, kunnes se muuttuu muotoon leveathaaveet.blogspot.com. Älköön siis kukaan eksykö osoitteen muuttuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi!