Seitsemän kohtaa listasta

Mahtavaa. Kaikki papukaijanmerkit ja railakkaat aplodit moninkertaiselle maailmanmestarille! Minä onnekas kun onnistuin hankkimaan taas itselleni kunnon flunssan näiden muutenkin jo rattoisten talvipäivien iloksi. Onhan sentään maanantai, päivä jo puolessa välissä, istun edelleen yökkäreissäni kuunnellen Frank Sinatraa, ja matematiikan kirjat odottavat minua kiltisti kauniissa kasassa. On siis selvää, etten tule saamaan tänään aikaiseksi mitään hyödylliseksi luokiteltavaa, joten voin yhtä hyvin päivitellä 101-listaani ja tehdä pienen tammikuukatsauksen.

Käy hiihtämässä
Check. Kahteen vuoteen en ollut koskenut suksiin, mutta pystyssä pysyin, joten siitä hyvästä ansaitsen kai taputuksen olkapäälle. Muistoksi jäi kipeät reidet. Jos tästä nuhanpoikasesta selvittyäni säitä vielä riittää, aion yrittää ladulle vielä uudemman kerran.

Myy kirpputorilla tavaraa
Eilen oli ensimmäinen tilipäivä ja halleluja, kokonaiset 10 euroa taisin jäädä voitolle. Ei siis mennyt ihan odotustenmukaisesti tämä, kun en edes päässyt eroon siitä tavarasta, mikä eniten tukkii komeroita. Eikä mieltä lämmittänyt yhtään enempää se, että tavaroita katosi pöydästä myös kulkematta kassan kautta.

Opettele harjaamaan hampaat vasemmalla kädellä
Ensin sitä tuntee itsensä pieneksi lapseksi, joka vasta opettelee käden hienomorotiikkaa ja tökkii harjalla vahingossa nenään ja leukaan. Hammastahnaa on aluksi ympäri kasvoja, myöhemmin vain suun ympärillä, ja lopulta vain hampaissa. Vanha koira oppii uudet temput ja vaihtelu virkistää.

Hanki hygieniapassi
En ole vielä keksinyt mihin tätä tarvitsisin, mutta koe on nyt läpäisty yhtä kaikki. Kortti on periaatteessa voimassa täältä ikuisuuteen, joten ei kai siitä haittaakaan voi olla.

Hiippaile yksin elokuviin
Hobitti-trilogian viimeinen, eeppinen päätösosa oli luultavasti nappivalinta tähän toimintaan. Olin siis  ensimmäistä kertaa yksin elokuvateatterissa, ja todellakin pidin siitä. Mistä lie johtui, että vaikka en vuodattanut kyyneltäkään (tai ehkä jokusen?) katsoessani itkuleffaa Tähtiin kirjoitettu virhe, Hobitissa pidätin itkua kaksin käsin suunnilleen joka kerta, kun joku kuoli tai oli mukamas kuolemaisillaan. Rohkenen epäillä, että se liittyi jotenkin tähän yksin oloon.

Norsu nimeltä Tantor

Lohikäärme

Taittele origami
Check out les pictures.

Voita joku shakissa
Pikkusisko sai kunnian kukistua mestarinsa edessä.


//PS Blogin osoite muuttuu siis keskiviikkona muotoon leveathaaveet.blogspot.com. Ihan vaan tiedoksi teille, ketkä ette seuraa tätä blogia bloggerin tai vastaavan kautta!

You upset my heart right from the start

Hyvä fiilis. Korvaamaton hetki. Tuntuu kuin olisin pitkään jo kahlannut syvissä vesissä. Silmäluomet painoivat, pysyin neljän seinän sisällä vähän enemmän kuin tavallisesti. Pitkän hetken  ajan elämä tuntui taakalta, jota oli vain pakko jaksaa kantaa. Elämäkö olisi taakka, kuinka kamalaa.

Radiossa soi Paul Ankan Crazy Love, ja äiti mainitsi ohimennen, kuinka mummoni oli ollut kyseisen lirkuttelijan "jättestor" fani. Niinpä minä kuuntelin sen laulun vielä muutaman kerran ennen kuin astuin matematiikan luokkaan. Hassua, kuinka pienet arjen yksityiskohdat nostavat suuria taakkoja harteilta. Sitä yrittää kerätä voimia sielunsa syvimmistä kolosista, motivoida itseään tulevaisuuden visioilla ja tsempata mieltään suurin sanoin. Loppujen lopuksi kaiken tuon saattaa korvata yksi ainoa laulu. Laulun soidessa nappikuulokkeissani, kuvittelen mummoni kuuntelemassa sitä sähisevistä stereoistaan. Silmät suljettuna, vaaleat hiuksensa täydellisellä permanentilla. Pieni hymy nousee huulilleen. Niin myös minun. Taakka kevenee, selkäni suoristuu. Tästäkin talvesta selvitään kyllä. Paras tapa selvitä ei ole sietää, vaan nauttia. Voisin istua huoneeni lattialla neljän seinän ympäröimänä ja antaa lumen sulaa ulkona. Tai voisin vetää toppavaatteet ylle ja kaivaa kirotut sukseni esille. Valinta on minun; nauttiako vai sietää?



//Hei lukijat! Blogin nimi vaihtui, mutta osoite on edelleen vanha. Pidän tämän osoitteen vielä suunnilleen viikon ajan, kunnes se muuttuu muotoon leveathaaveet.blogspot.com. Älköön siis kukaan eksykö osoitteen muuttuessa.

101 in 2015

Bangarang! Blogin nimi uusiutui! Olin jo ikuisuuden verran kaipaillut suomenkielistä nimeä tänne, enkä nyt kovinkaan tunne enää eläväni "maskin takana". Joten naamarit hiiteen ja rehellisyyttä peliin, neidit.

Miltäs teikäläisten elämä vuosimallia 2015 näyttää? Ei hassumpaa, eikö vaan? Minä ainakin olen tyksinyt. Toki päässäin pyörii edelleen kysymyksiä miljoona ja kaks, mutta meh, antaa elämän yllättää. En tehnyt lupauksia uudellevuodelle, sillä olen parin yrittämisen jälkeen todennut, etten saa niillä mitään aikaiseksi. Tällä kertaa kokeilen jotain uutta - ämpärilistaa. Listasin viime vuoden viimeisten viikkojen aikana 101 tekoa tulevalle vuodelle. Ympäripyöreiden "kuntoile enemmän ja laiskottele vähemmän" -latteuksien sijaan listasin konkreettisia ja selkeitä tekoja. Osa on vähän nolompia haaveita ja osa ehkä jopa henkilökohtaisia, joten julkaisen tänne äärettömään bittiavaruuteen vain hieman lyhennellyn, sensuroidun listauksen. Lisään varmaan tuonne oikealla pönöttävään paneeliin jonkun välisivun, jossa pienet ja suuret haaveeni/haasteeni pysyvät kivasti järjestyksessä.

Listalla on sekä pieniä, hassuja elämää sulostuttavia tehtäviä että vähän suurempia elämänmuutoksia. Tarkoitukseni ei ole lähteä suorittamaan näitä verenmaku suussa tai, herra varjele, ottaa tästä minkäänlaista stressiä. Hauskanpitoahan tämä vain. Haluan vain varmistaa, että saan tänä vuonna edes jotain aikaiseksi. Haluan voida vuoden päästä sanoa, että ei se vuosi hukkaan heitetty ollut, tulipahan ainakin kasattua se korttitalo. Haluan inspiroitua ja innostua, haluan kaivaa esiin sen hilpeän leikkisän puoleni, jonka kadotan usein arjen harmaudessa. Tahdon haaveilla ja tuntea. Haluan haalia tusinoittain uusia muistoja. Tällä kertaa aion haastaa itseni yhä useammin mukavuusalueeni ulkopuolelle, aion pakottaa itseni vaihtamaan näkökulmaani ja ajattelemaan uudella tasolla. Suuria sanoja, uudenvuoden hengessä tietysti. Seuraavaksi sanoista teoiksi, mikä ei todellakaan ole koskaan ollut vahvuuksiani. Siitä blogini uusi nimikin varmaan, heh. Ja hei ystävät, saatte kaikin mokomin auttaa minua, jaettu ilo on kaksinkertainen (vai miten se meni) ja the more the merrier.

Pannaan hösseliksi sitten!

Höpönlöpön

Hei ihmiset. Ihan vaan ihmiset, sellaisiahan me kaikki loppujen lopuksi vain ollaan.

Ihminen on heikko. Ihminen toistaa samat virheet, kompastuu samoihin kiviin sillä samalla polulla, jota tallaa vuodesta toiseen, ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen. 

Jostain hassusta syytä mulla on tällä hetkellä oikein nöyrä olo. Sellainen maailma on niin suuri ja minä olen vain pieni palanen elämän suuressa pelissä -tyyppinen fiilinki. Johtuu ehkä siitä, että taas kerran kaikki koreat suunnitelmat, odotukset ja pilvilinnat, joita ehdin kasata tässä lomapäivien aikana elämäni valtatien varrelle, romahtelivat yksi kerrallaan maan tasalle. Minä vaan niin kovasti pidän suunnitelmista. Miksi elämän pitää huitaista suloisia unelmiani niin kovalla kädellä. Miksen kerrankin saisi olla varma siitä, mitä tulen seuraavan vuoden aikana puuhaamaan. Olisi ihan mukava nähdä joskus edes parin kuukauden päähän. Pidän toki yllätyksistä ja spontaaniudesta, mutta niin kovin monet kysymykset kiusaavat mielenrauhaani.
 Mihin pääsen opiskelemaan? Mistä saan kesätöitä, saanko ollenkaan? Jääkö minulle edes aikaa tehdä töitä? Pääsenkö tänä keväänä vihdoin matkustamaan ulkomaille? Aloitanko ensi maanantaina uuden matematiikan kurssin vai tuhlaanko siellä vain aikaani? Kissan pieksut sentään, enhän minä edes ole enää varma, mihin kouluun aion hakea.

Pitäisi tosiaankin alkaa ajatella ennen näiden tekstien kirjoittamista. Tämä nyt on taas vain tällaista tajunnanvirtaa. Hyppelen kaivosta kukkaruukkuun. Koettakaa kestää, ihmiset. Te pienet, suuret ihmiset. Lupaan parantaa tapojani. (Mutta en muutu, sillä uskoakseni ihmset eivät muutu.)

Kun nyt tarpeeksi oudoksi meni, en kai voi enää pahentaa tilannetta mainitsemalla, kuinka ällöromanttisen elokuvan näin tässä vähä aika sitten. About Time on ehdottomasti siirappisin, yllättävin ja sydäntälämmittävin romanttinen komedia pitkään aikaan. Tälle tasolle yltää minun listauksessani vain 500 Days of Summer. Joten jos edellä mainitut adjektiivit sytyttivät, niin suosittelen. Äläkä sitten ota selvää juonesta etukäteen, vaan anna sen yllättää.