Ei se tapa

Se on tuntematon vain kunnes menet lähelle ja otat siitä selvää. Kierrä ensin kaukaa, tarkkaile. Kerää rohkeutesi ja ota askel lähemmäs. Nyt näet sen tältä kannalta, katso myös toiselta puolelta. Muodosta kokonaiskuva, tutki ja tarkastele. Nyt kosketa. Se pelottaa, muttei pure. Pelätä saa, mutta älä juokse pakoon. Ojenna kätesi ja tunne se, mitä et ole koskaan ennen tuntenut. Nyt pidä kiinni, äläkä vain päästä sitä pakoon. Pidä tiukasti kiinni. Huomaat pian, ettei se ole enää villi tai vaarallinen, ei luultavasti koskaan ollutkaan.

 Rakastan kieliä ja sanoja, mutta on yksi pieni sana, joka aiheuttaa minulle tunnontuskia. Sana on "ei" - en vain osaa sanoa sitä ajoissa, varsinkaan ystävällisille ihmisille. Jatkuva myöntyminen ja positiivinen suhtautuminen ajavat minut joskus seikkailuihin, toisinaan myös pehmeisiin pohjamutiin. Jos olette nähneet elokuvan Yes Man, tiedätte kutakuinkin mistä puhun.
 Tällä kertaa pakkasin kaksi reppua neljän viikon lapsenvahtikeikalle; toisen pehmeätäytteisen, toisen täyteen kovakantisia. On ollut hämmentävää nukkua vieraassa sängyssä ja koluta kattiloita vääristä kaapeista, mutta onneksi turvanani on tuo reipas alakoululainen, jonka leipälapi taukoaa vasta, kun sen käskee illalla petiin. Onneksi viikonlopuksi pääsee kotiin, eikä tarvitse tehdä ruokaa.

Elämä muodostuu kokemuksista ja uuden etisimisestä. Maailma muuttuu koko ajan, miksen myös minä sen mukana? Tilaisuuksiin täytyy tarttua ja pysyä koko ajan liikkeessä. Pelkään pysähtymistä, juurtumista. Elämää vain ei ole ilman riskejä.