Kylmä, uusi tuuli

Allekirjoitan näkemyksen, jonka mukaan abiturientti on viisaimmillaan suunnilleen näihin aikoihin, eli juuri kirjoitusten jälkeen. Tänään oli siis matikka, pitkä sellainen, ja voitte kuvitella, kuinka äsken selasin abitreenien sivuilta hyvien vastausten piirteitä.
Joo, jees, juu. Ai. Ahaa. No niin tietysti. Eikä. Voi kukkaruukku. No just.
Voi olla, että tällä kertaa optimisti pettyy. Voi olla, en vanno. Sillä voihan olla, että sensorit katsovat puutteellisia tai hieman sekavia vastauksiani lempein ottein, läpi sormien. Voi myös olla, että lehmät osaavat lentää. Optimismi on välillä ihan kivaa puuhaa.

Juukelis puukelis. Kohta tämä on ohi, eikä minulla ole enää mitään tekosyytä mässätä keksejä aamusta iltaan. Tai onhan minulla, itseni palkitseminen kovasta työstä. Jee tuokaa lisää keksejä.

Raapustelin taannoin kassalla seisoskellessani (hiljaisena hetkenä tottakai, pääasiallinen asiakaskunta istui silloin iltapäiväkahveilla) listaa asioista, joita tehdä nyt kevään aikana kirjoitusten jälkeen. Ja voi pojat, eiväthän ne kaikki edes mahtuneet sille yhdelle roskiksesta kaivamani kuitin kääntöpuolelle. Läjä kirjoja luettavana, jonkinasteista kuntoilua pitäisi varmaan harrastaa, uudet farkut pitää shopata... Toisin sanoen olisi aika alkaa elää, myös sosiaalista elämää.

Uusia tuulia, niinhän sitä sanotaan. Kun vielä maanantaihin asti jaksaisi keskittyä. Lundi prochain, c'est tour de la francais!