Seilorintuskaa

Tuska alkaa yltyä jo kestämättömäksi. Kaikkialla päätetään ja odotetaan päätöksiä. Hopi hopi. Lukio loppuu jo, minne menet? Lukio on kuin alus keskellä valtamerta. Jos et ole tilannut polkuvenettä valmiiksi, valinnut satamaasi, kävelet lankulta suoraan aaltojen syleilyyn. Vajoat pohjaan. Saappaanraksi. Laiva ei uponnut, upotti silti. Emme pelaa laivanupotusta, vaan laivastauppoamista.

Kävin vihdoin opolla sekoittamassa päätäni. Opo yritti kalastella unelmia sieltä. Väärällä  vieheellä. Passittaisivat sen vieheentekokurssille sen sijaan, että palkkaavat toisen askartelijan, jolla on peukalo yhtä keskellä kämmentä.
Vielä silloin, kahdeksan kellonlyömää sitten, päässä vihelsi tyyni luoteistuuli. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta, eikä kala syönyt. Opon pilkkimissession jälkeen alkoi kuohua. Tartuin hämmentyneenä paatin laitaan. Vene alkoi keikkua kohti lähintä mannerta. Sielläkö on minun satamani? Tuotako haluan elämältäni?
Hetki sitten myrsky alkoi yltyä. Entä jos kokeilisinkin sitä, tai tätä, tai olisiko tuo minun juttuni. Troolasin hämmennyksissäni kylmästä lämpimään, makeilta suolaisille vesille. Aallot voimistuivat, äkkiä olin myrskyn silmässä. Aalto paiskasi, tunkeutui laidan yli ja kasteli kengät. Kun nyt kerran tässä sopassa olen, ajattelin. Voin yhtä hyvin olla antamatta periksi.
Tapasin vanhan, viisaan kalastajakylän miehen, joka käski koetella rajojaan. Otin vaarilta neuvon, vastasin Aallolle "kyllä". Otin airot omiin käsiini ja aloin soutaa, huopaa. Ainakin minulla on airot, seuraavaksi tarvitsen kompassin.
Horisontti, pysy siinä. Olen tulossa.

Joulukuun viides

Elän vapaassa maailmassa, jossa voin ottaa torkut ruokatunnilla koulun säkkituolissa ja juosta elokuvateatteriin koulun jälkeen vierelläni ystävä, joka on valmis juoksemaan elokuviin koska vain. Tänään en osaa nauttia elämän pienistä asioista, sillä tänään kaikki kiitollisuuteni vuotavat suurille asioille. Suomi on vapaa maa, jossa saan elää ilman, että perusoikeuksiani rajoitetaan. Olisin voinut syntyä mihin päin mailmaa tahansa. Synnyin Suomeen, olen vapaa.

Itsenäisyyspäivän hengessä: Kiitos Suomen veteraanit. Mahdollistitte minun tämänpäiväisenkin leffareissuni.

Joulukuun neljäs

Yeah, trying to keep up with the challenge.
Ei mua saa postaamaan säännöllisesti, säännöt ja kaavamaisuus kuristavat mieltä.

Tänäisenä ilonaiheena on lukion pitkä matematiikka. Kirjoitettuna se kuulostaa ihan yhtä tyhmältä kuin ääneen sanottunakin, mutta jollain selittämättömällä tavalla tänään matematiikan tunnilla tunsin mielenrauhaa ja tyyntä nautintoa. Kiitollisuutta siitä, että olen jaksanut sitä jo melkein loppuun asti. Mitään yksiselitteistä hyötyä siitä ei minulle elämässäni tule olemaan. Matikka ei ole käytäntöä, vaan ajattelemisen taitoa, yrittämistä ja periksiantamattomuutta.

Joulukuun ensimmäinen

Kaksipäiväiset viikonloput jokaisen viisipäiväisen arjen jälkeen.