Anteeks rätisee, yritän kääntää aivoni ruotsiksi. Ei löydy, ei onnistu. Yle Vega, tule apuun.
Huomenna vielä kuusi tuntia pakaralihaksia. Eilisen englannin jälkeen jalkoja särki aivan mielettömästi, joten pikkusiskon iloksi kaivoin hyppynarut esille ja juostiin pihalle pomppimaan. Eh, satoihan siellä vähän ja oli jo pimeää, men ingen fara! Ihminen on viisas olento, meillä on katos sateen varalta ja pihavalot liiketunnistimella varustettuina. Kangistuneet jalat vetreityi ja vähitellen alkoi taas veri kiertää.
Tsekkailin tänään vähän enkun vastauksia ja voih olisinpa vaan ollu kattomatta. Enhän mä muistanu puoliakaan niistä mitä olin vastannu, mut karkeesti arvioitu lopputulos ei ollu niin tummilla pilvillä varustettu kuin mun eilinen kokeen jälkeinen fiilikseni. Ja painotan nyt siis että karkeesti arvioitu, koska olin suht poissa tolaltani eilen, ja onnellisesti unohtanu osan vastauksistani. Paljon on kiinni aineesta. Jos se meni hyvin, roikutaan E:n rajoilla. Ei mitään hurraa huutoja vielä, kattoo nyt mitä sieltä tulee.
Sitä paitsi eihän sillä ole mitään väliä. Tollasta juttua oon itelleni syöttäny pari viikkoa. Mut ehkä sillä sittenkin on. Ihan pikkasen. Pikkuriikkisen.
Luulin, että pahin olisi jo ohi. Että tänään vain iloisena kertailisin jotain hauskoja ruotsin grammatik-juttuja, huomenna antaisin parhaani ja sitten sulkisin pahan maailman pois ja palaisin takaisin omaksi itsekseni. Men nej, tästähän tää vasta alkaa. On esseetä ja on koeviikkoa ja on rästiin jääneitä matikan tehtäviä ja fan också voisko lukio mitenkään olla jo ohi.
Shhhhrrrr.
Alla pluggar svenska, tjolahopp tjolahej tjolahoppsan-sa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi!