Välivuoden pitäminen lukion ja mahdollisen korkeakoulun välissä oli minulle puoliksi pakon sanelema päätös, mutta erittäin mieluisa sellainen. Tämän vuoden alkukeväästä ajattelin, että tästäpä tulee huima vuosi. Vihdoin saisin tehdä kaikki ne hurjimmat tempaukset ja toteuttaa älyttömimmät unelmani. Vihdoin kaikki se, mistä olin lukenut ja mitä olin kuullut, kävisivät toteen. Odotukset olivat siis korkealla, kruunasin jokaisen idean korealla ilotulitusnäytöksellä ja suurilla sanoilla.
Kesän lähestyessä ymmärsin, että välivuosi onkin loma. Kuin yksi pitkä, venytetty ja yhdistetty kesä- ja joululoma. Lomalla tavataan harvakseltaa kavereita ja sukulaisia, matkustetaan ehkä johonkin, syödään paljon jäätelöä (talvella suklaata) ja ennen kaikkea ladataan akkuja tulevaa opiskelurupeamaa varten. Juuri sitä tämä on ollut. Varastojen täyttämistä, mielen aallokkojen tasaamista ja myrskyisten ajatusten taltuttamista.
Toisaalta syksy toi mukanaan jotain uutta - muutoksen. Muutoksen itsessäni. Tähän asti välivuosi on ollut minulle henkisen kasvun aikaa. Itseni etsimistä. Itseensä matkustaminen ja minuuutensa löytäminen; blaah, aluksi se kuulosti jotenkin ällöttävän kliseiseltä. Enää en vähättele sitä hiukkaakaan. Oman itsensä etsiminen on tärkeä prosessi, johon jokaisen tulisi käyttää aikaa. Mitä nuorenpana, sen parempi. Minä päädyin siihen kuin itsestään, kun hälinä ympärilläni laantui.
Itsensä etsiminen on sitä, että oppii jotain uutta luonteestaan, ajatusmalleistaan ja haaveistaan. Kyseenalaistaa omia mielipiteitään, etsii ajatusten alkuperiä ja syitä käyttäytymiselleen. Korostan, että kyse on nimenomaan etsimisestä. On täysin eri asia löytää mitään. Jotain pieniä palasia, sirpaleita rikkoutuneesta peilistä ehkä. Mutta että kokonaisen sielun löytäisi... Mahtaakose edes olla mahdollista? Tuskin sellaista on tarkoituskaan löytää. Tärkeintä on kyseenalaistaa jatkuvasti, eikä koskaan tyytyä pimeyteen. En minäkään tiedä vielä mitään, mutta luulen, että on helpompi toimia ja tehdä ratkaisuja, jos on sytyttänyt pieniä valoja sinne tänne, pieniä valontuikahduksia hämärään. Luulen, että itseään on helpompi ohjata, kun tietää vähän, mistä koostuu ja miten kaikki toimii. Toisaalta en tiedä varmasti sitäkään. Siksi jatkan vastausten etsimistä ja toivon oppivani vielä lisää.
