Elämän jäljet

Iho muistaa. Kaikki ne kolhut iholla, ruvet ja arvet, kertovat tarinoita. Punoittavat poskipäät, jotka paloivat Ankaran auringossa. Takapihan käpyjen rei'ittämät haavat jalkapohjissa. Rantahiekan raastamat varpaanvälit. Läikkyneen teeveden polttamat täplät käsivarsissa. Vaaleanpunaiset ruhjeet polvissa, Luoja ties mistä.
Luottoystäväni Bebanthen on onneksi ollut kuvioissa mukana useammin kuin olisi voinut pyytää.

Kesä on pian ohi, syksy puhaltelee jo kutsuvana kasvoille. Tämä kesä oli minun 18-vee kesäni, ja oikein mukava sellainen. Ajokortti vei minut pidemmälle kuin aikaisemmin, kuten kuvankauniiseen Porvooseen ja Kuopioon, joka oli... No, sellainen Kuopio. Tiivistettynä kesään kuului kasapäin järvimaisemia, vähän töitä, liikaa jäätelöä, lämpimiä haleja, kolme tähdenlentoa, hetkessä elämisen riemua ja tulevaisuuden tuskaa.
Jotenkin tuntuu, että nyt kun kesä on loppu, on myös minun leikkini loppu. Nyt olisi löydettävä työpaikka, aloitettava jonkinlainen arki. Leikattava tuo Särkänniemen ranneke pois ranteesta. Yhtäkkiä lomailu onkin kielletty.

Ilokseni täytyy kuitenkin myöntää, etten ole enää niin julmetun hukassa. Ihmisten tapaaminen ja mielipiteiden kuuntelu on saanut minut ymmärtämään, ettei opiskelupaikka ole niin vakava juttu. Tämä ei ole mikään absoluuttinen totuus, vaan minun oma totuuteni. Nyt vaan tähtään jonnekin, mikä tuntuu tarpeeksi oikealta. En valitettavasti löytänyt kutsumusammattiani, mutta löysin jotain, jossa voisin viihtyä ja haastaa itseni. Toivon, että tämä päämäärätön huopaaminen loppuisi vihdoin, ja voisin alkaa meloa eteenpäin, suunta selkeänä. Ensin täytyy vain löytää mela.

See you soon again, darling Turkey

Se iski siinä vaiheessa, kun käännyin koivujen värittämälle tielle, jonka päässä odotti koti. Se iski tietoisuuteen jäätävällä voimalla, ja hetkeksi unohdin katsoa, tuleeko oikealta ketään. Puristin ohjauspyörää ja hengitin syvään. Tajusin, että täällä en pääse piiloon. Olin jälleen palannut paikkaan, jossa en voinut kätkeytyä varjoon, esittää viatonta sivustakatsojaa. Kuukauden ajan olin saanut olla irti kaikesta, kuulumatta mihinkään valtioon, lääniin tai kaupunkiin. Kuukauden ajan olin ollut määritelmien ulkopuolella, leijunut tyhjiössä ilman siteitä. Miljoonakaupungin sykkeessä olin ollut näkymätön, vain pisara juoksevassa koskessa.

Nyt kaikki on toisin, kaikki on taas ennallaan. Antiikkinen sänkyni ja ylitsepursuava kynäpurkkini olivat siellä, mihin olin ne jättänytkin. Kun suihkussa vesi tuli ylhäältäpäin ja juuri oikean lämpöisenä, tunsin olevani kotona. Mutta samalla kun maistelin maailman kauneinta ja maukkainta hanavettä, taistelin ahditstusta vastaan. Olen nyt palannut maailmaan, jota rytmittävät rutiinit. Maailmaan, jossa aikaa ei määritä aurinko, vaan kello. Maailmaan, jossa tomaatin hinnalla on väliä. Maailmaan, jossa olen jo kauan rakennellut itselleni omaa pientä lokeroa. Projekti on vielä kesken, rakennustyömaa odottaa mestariaan. Nyt olisi aika tarttua tarjolla oleviin työkaluihin ja jatkaa urakkaa. Olen vain vielä hieman hukassa, antakaa minulle hetki aikaa hengittää.

Ensin kuusi tuntia yöbussilla Istanbuliin, sitten metrolla lentokentälle. Paperisähläystä, aamiainen kahvilan kylmähyllystä ja viimeiset liirat ylihinnoitelluihin sipseihin. Lentokoneeseen päästessäni olin niin puhki, että kun puolen tunnin nokosten jälkeen havahduin takaisin maan pinnalle, huomasin, että todellakin jökötimme edelleen maan pinnalla. 40 minuuttia suunniteltua myöhemmin otti kone vihdoin suunnan kohti Helsinkiä. Kun lento kuitenkin saapui täysin aikataulussa perille (myötätuuli vissiin?) mietin, kuinka osuvasti Ville Haapasalo sanoi kirjassa Et kuitenkaan usko Venäjästä: "Tässä maassa mikään ei toimi, mutta kaikki hoituu." Lause pätee ilmeisesti koko Aasiassa, ainakin Turkissa, jossa esimerkiksi liikennesäännöillä ei juuri ole painoarvoa, mutta silti perille pääsee useimmiten suht ehjänä. Moni asia saattaa näyttää ulkoapäin täydeltä kaaokselta, mutta sisäpuolella kaikilla on paikkansa ja tehtävänsä.

Väsyneena ja kiitollisena tästäkin seikkailusta rojahdin eteisen lattialle ja mietin kuumeisesti, mihin suuntaisin seuraavaksi. Ehdotuksia?